Autenttisuus

Wannabe Zen Babe syntyi ristiriitaisuuden tunteesta: tarpeesta olla autenttinen sekä tarpeesta olla riittävän hyvä ja hyväksytty. 

Koko elämän mittainen henkinen polku kulminoituu muutamaan lauseeseen, jotka menevät suunnilleen näin: henkinen kasvu on kuin tuntematon seikkailu maailmankaikkeudessa, jossa polkuja ei ole merkitty ja jossa jokainen askel on arvaamaton kuin juonen käänteet keskellä elokuvaa. 

Oliko too much? 

Pyysin tekoälyltä apua kiteyttämään elämäni muutamaan lauseeseen.. 

AI jatkoi: Emme tiedä mitä seuraava mutka tuo tullessaan tai millainen maisema avautuu eteemme. Mutta juuri tässä epävarmuudessa piilee elämän syvyys ja mahdollisuus oppia, kasvaa ja löytää voimavaroja. 

Oli ehkä vähän too much. Eli se siitä tekoälystä..

Kokeillaan ilman. 

Koko elämän mittainen henkinen polku kulminoituu muutamaan lauseeseen, jotka menevät suunnilleen näin: Käyt läpi helvetin, ja tulet toisesta päädystä ulos vahvempana.. tai siis nuppi vähän enemmän sekaisin.. myöhemmin varmaan karaistuneempana. Unelmat eivät kuole, ne muuttavat vain muotoaan. Näin sanot itsellesi, kun et lähtenyt tavoittelemaan sitä unelmaa, josta haaveilit pienestä pitäen. Tee niin ja tee näin, sitten kaikki on paremmin. On se puuduttavaa yrittää olla jotain mitä ei ole. Et silti voi jäädä paikoillesi jumittamaan, vaikka voisihan jumitilan koettaa kääntää vaikka tietoiseksi läsnäoloksi. Mutta kun joillakin meistä on vain jatkuva tarve hakata päätä seinään ja toivoa, että lopputulos olisi erilainen. Eikä siinäkään mitään väärää ole. Eipä löydy elämän sääntöjen kirjoittanutta. Ellei Jumalaa lasketa. 

Jospa se nyt tästä, hengittämällä, itsensä kehittämisellä, tavoitteellisuudella, opettelemalla ja uudelleen yrittämällä. 

Tässä sitä nyt ollaan.

Työuupuneena. Pelkojen äärellä. Vihaisena. Väsyneenä. Joskus toiveikkaana. Rakkautta tuntien.  Herkistyneenä. Unelmoiden. Kaikkea maan ja taivaan välillä. Sillä kukaan meistä ei ole vakio. Elämää ei voi elää kuten avoimessa työhakemuksessa: "olen iloinen, positiivinen, hauska, mukava, tulen toimeen ihmisten kanssa". Se mitä avoimeen työhakemukseen ei voi kirjoittaa, on kuitenkin yhtä totta "Välillä vituttaa ja silloin ei kyllä naurata, mutta mustaa huumoria voi joskus löytyä. En jaksa aina olla pirteä ja hymyillä ääliöille, mutta hommani hoidan.. Koska voin aloittaa?"

Haluaisin, että tämä olisi manifestointiblogi. Haluaisin myös valmentaa ihmisiä ja pystyä kertomaan, kuinka olla onnellisempi, vapaampi ja vauraampi. Mutta tosiasia on, että joskus sitä joutuu yhä saattelemaan itseään ulos umpikujista, opetella hengittämään työpaineiden keskellä ja muistuttelemaan itselleen elämän tarkoituksesta. Ehkä tässä ollaankin polulla kohti näitä unelmia, tai ehkä blogi on nyt vain väylä avautumiseen ja uuden oppimiseen itsensä kehittämisen polulla. Voi se olla myös manifestointia, itsensä johtamista, hiilaamista, ja 5000 askeleen päivätavoitetta. 

Lämpimästi, koko sydämestäni, toivotan sinut tervetulleeksi Wanna Be Zen Babe blogin pariin! 

Ai niin, haluaisin myös luoda yhteisöä. Joten jos kommentoit ja olet vastavuoroinen, sellainen kokemus voisi syntyä ja se olisi aika hieno homma :) 

Lopetan kirjoituksen tänään kysymykseen sinulle:

Kuinka monta kertaa olet tänään sanonut itsellesi, että et voi tehdä jotain, koska pelkäät epäonnistumista? Entä jos käännät ajatuksen ylösalaisin ja kysyt itseltäsi: Voisiko pelkosi muuttua voimaksi, joka vie sinut kohti autenttista sinua ja kohti omia unelmiasi?

- WB Zen Babe